maanantai 19. marraskuuta 2012

AMSTERDAM

Selvisin kotiin Amsterdamista ehjin nahoin ja yhtä upeaa kokemusta rikkaampana. Ihastuin kaupunkiin ikihyväksi ja tällä kertaa reissumme oli kaikin puolin onnistunut :)

Saavuimme maanantaina Amsterdamiin puoli kuuden aikoihin illalla ja matkustimme kentältä junalla ja ratikalla hotellillemme. Ihmettelimme kovasti, että onpas amsterdamissa hienot junavaunut verrattuna Vr:ään, leveät nahkapenkit ja kaikki, kunnes konnari tuli solkottamaan meille ensin hollanniksi ja sitten englanniksi, että tämä on ykkösvaunu ja teidän täytyy nyt kaikkine niine kasseinenne siirtyä pois täältä. Hupsista. 

Hotelli oli halpa nuorisohotelli, jossa nukuimme kerrossängyissä 5-6 hengen huoneissa (kyllä, hotelliksi sitä kutsuttiin). Matkalaukkuja ei pystynyt tunkemaan mihinkään muualle kuin keskelle lattiaa, joten meillä oli loppujen lopuksi vain pieni polku vessaan ja huoneesta ulos, kun lattialle oli levitetty viisi isoa matkalaukkua.



Tiistaina matkasimme junalla Haarlemiin, jossa osa porukasta, mukaan lukien minä, hyppäsimme väärällä asemalla pois ja tästä syystä kävelimme noin neljä kilometriä Haarlemin keskustaan ja harhailimme siellä etsien Tiimiakatemiaa, jonne saavuimme tunnin myöhässä kysyttyämme tietä noin kymmeneltä ihmiseltä.. Mutta hyvä kun löysimme perille, vierailu oli mielenkiintoinen ja pääsimme vähän näkemään kuinka samanlainen tiimiopistelu systeemi jollaisessa olemme, toimii Amsterdamissa. Tiistai-iltana kävimme vielä luennolla Amsterdam Vrije Universityssä.

Myöhemmin illalla minä lähdin sitten omille teilleni, Amsterdam dance centren balettitunnille! Olin vähällä myöhästyä, sillä juuri mun tuurillani kaikki ratikat pysähtyivät paikoilleen jonoon kun ehdin istahtaa viitos ratikan penkille. Päätin sitten kävellä, tai oikeastaan juosta parin kilometrin päähän tanssitunnille ja saavuin juuri 7 minuuttia ennen tunnin alkua paikalle, valmiiksi lämmitelleenä. Naama valui hikeä ja mun vaatteet olivat läpimärät, hieman hävetti. Onneksi ehdin kuitenkin vaihtaa treenikamat päälle ja tunti alkoi hieman myöhässä, joten pienet alkuvenyttelytkin onnistuin tekemään. 
Itse tunti sitten, se oli arvatenkin aivan mahtava. Meitä oli vain muutama ja teimme hyvin nopeita ja haastavia balettisarjoja tangossa, keskilattialla sekä kulmasta kulmaan liikkuen. Opettajamme oli aivan ihana, rautainen ammattilainen, joka keskittyi jokaisen tekemiseen vuorotellen ja antoi ohjeita sekä kehui. Tunnin jälkeen hän tuli kysymään minulta, että mitä haluan tehdä tanssin suhteen. Sanoin, että haluaisin ehkä opettaa tanssia, mutta rakastan myös itse lavalla olemista. Sitten hän vain totesi jämptisti, että kyllä sinusta voi vielä tulla tanssia, ei siihen muuta tarvita kuin kovaa työtä.




Keskiviikkona meillä oli tiedossa vierailu Amsterdam marketing associatessa, jonka jälkeen loppu päivä olikin pyhitetty shoppailulle. Kiertelimme Dam squaren lähellä olevaa kalverstraatia päästä päähän, välissä nappasimme hieman pikaruokaa ja jaksoimme sitten shoppailla noin viisi tuntia. Illalla kävimme koko porukalla syömässä Hard Rock cafessa. Yllätyksekseni starter-listalla ollut nacholautanen, jonka tilasin, olikin niin hullun kokoinen, että siitä riitti mun pääruuakseni sekä koko pöytäseurueen alkupaloiksi. Ja hyväähän se oli, nam :)





Torstaina sitten menimme heti aamusta Anne Frankin museoon, jonka jälkeen kävimme viimeisessä vierailukohteessamme markkinointiyritys Koosissa tutustumassa heidän toimistoonsa ja työhönsä. Anne Frankin talo oli juuri sellainen kuin olin kuvitellut ja mä tunsin kylmiä väreitä selässäni kun kävelin ne kapeat kirjahyllyn taakse piilotetut rappuset ylös sinne, missä nämä perheet olivat piilotelleet. Aika jännittävää minusta. Päivällä kävimme vielä Madame Tussaudsin vahakabinetissa, jossa meillä riitti iloa julkkisten ja kaiken karvaisten mörrimöykkyjen näköisistä vahanukeista. Mun lemppari oli varmaan ET!










Tulin siihen tulokseen, että hollantilaiset ovat tosiaan maailman pisintä kansaa, mutta myös aika komeaa ja kaunista kansaa! Joka puolella hoikkia pitkiä hyvin pukeutuneita ihmisiä, kaikilla naisilla pitkät hulmuavat hiukset. Talot ja tiet sekä joet (vai mitä kanavia ne nyt ovatkaan) loivat upean ympäristön, jossa oli mukava kävellä ja ihastella, ja väistellä pyöriä. Pyöriä oli ehkä noin satamiljoonaa ja niitä tuli jatkuvalla syötöllä joka kadun kulmasta. Melko monta läheltä piti -tilannetta me hölmöt turistit koimme siinä pyörämeressä. Tämä opintomatka avasi silmäni monella tapaa. Ehkäpä osa ongelmistani tuon opiskelunikin suhteen helpottui tämän reissun myötä. Edelleen olen sitä mieltä, että tuskin tulen leipääni hankkimaan markkinoinnilla, mutta yritän ainakin uudella energialla tehdä opiskelusta kivempaa itselleni, eipähän mene sitten ihan hukkaan nämä kolme ja puoli vuotta :)

6 kommenttia:

  1. Niittikengät on hienot! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, itsekin olen kovin ihastunut niihin :)

      Poista
  2. Olipa kiva postaus, oon iteki haaveillu Amsterdamiin pääsystä ja etenkin siitä, että pääsis ottaa tollasia kivoja kuvia noiden kirjaimien kanssa! Noh, ehkä vielä jonain päivänä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Amsterdam on kyllä tosiaan todella mukava kaupunki, ihmiset ovat ystävällisiä ja avuliaita sekä kaupunki on kaunis ja valokuvauksellinen. Kannattaa lähteä jos sopiva hetki koittaa, lennotkaan eivät maksa omaisuutta :)

      Poista
  3. Anne Frankin museosta kertoi Jaatinen saaneen rytmihäiriöitä.
    -- O

    VastaaPoista