maanantai 2. joulukuuta 2013

NEVER TOO OLD FOR THE FIRST SNOW








Mulla on 20 päivää aikaa nauttia valkoisesta joulukuusta. Asioita alkaa aina arvostaa yllättäen enemmän, kun huomaa niiden rajallisuuden. Kävin hakemassa tänään uuden passini ja mulla alkaa jo vatsassa lennellä perhosia. Opintojen päättämiseksi on vielä tehtävä melkoisesti töitä ennen joululomaa. Mulla on pöydällä vielä 5 kirjaa ja niistä kaikista esseet tehtävänä, päivät ovat siis kuluneet nopeasti niiden kanssa tuskaillessa ja liian monta teekuppia juodessa. Toivottavasti jatkossa ehdin päivitellä kuulumisia ahkerammin, kunhan kirjapino pöydälläni pienenee!



tiistai 12. marraskuuta 2013

PASSIKUVA

Tulevaa reissua varten olen joutunut tekemään kaikenlaisia valmisteluja. Olen selannut matkaoppaita, tehnyt reittisuunnitelmia ja budjettilaskelmia, selvitellyt viisumiasioita, tarvittavia rokotteita ja hankin jopa elämäni ensimmäisen luottokortin! Jotkut saattaisivat ajatella, että mä olen liiankin suunnitelmallinen kun mulla oli 2 kuukautta ennen reissua alustava pakkauslista tehtynä, mutta joskus järjestelmällisyydestä saa kiittää itseään myöhemmin. Selailin viime viikolla kalenteriani ja huomasin tehneeni sivun reunaan muistutukseksi merkinnän: "Passi vanhenee helmikuussa!"

Koska olin fiksuna tyttönä selvitellyt matkakohteeseeni tarvittavia dokumentteja, tiesin, että reissuun tarvitaan vähintään 6kk voimassa oleva passi. Joten nyt voin taputtaa itseäni olkapäälle tästä muistutuksesta, sillä uuden passin hankkiminen on nyt tarpeen.

Uuteen passiin tarvitaan tietysti uusi kuva. Meillä passikuvia ei hoideta normaalisti menemällä valokuvauskoppiin. Meillä ripustetaan lakanat seinälle ja asetetaan studiovalot valmiiksi ja isäni räpsii musta passiin kelpaavat kuvat. Hyvä puoli tässä menetelmässä on tietenkin se, että mä saan ilmaiset kuvat helposti kotona ja aina on mahdollisuus valittaa jos ja kun ensimmäiset 10 kuvaa näyttävät siltä, että niissä poseeraa joku mukiloitu marsu. 

Meillä perheessä kulkee selkeästi jokin pieni levottomuus, joka estää keskittymästä yhteen asiaan tarpeeksi pitkäksi aikaa, joten tämä passikuvaus muuttui nopeasti vähemmän muodolliseksi kuvaussessioksi. Minua se ei haitannut, koska paikallaan pönöttäminen on tylsää ja puuduttavaa.  Mutta ainut kelvollinen passikuva, joka saatiin aikaiseksi tämän tunnin aikana näyttää järkyttävältä. Ja juuri se kuva tulee tuijottamaan mun passista seuraavat 5 vuotta. Luulenpa, että siinä on hyvätkin puolensa ottaa kuvansa maksullisessa passikuvakopissa, jossa ei ole valitusmahdollisuutta? On vain totuttava siihen, että mun passikuvat tulee aina näytämään mukiloidulta marsulta ja tähän asti passini silti kelvannut kaikkialla missä sitä olen joutunut esittelemään :)




sunnuntai 27. lokakuuta 2013

IHANA HELSINKI




Sanotaan, että koti on siellä missä sydän on. Mun koti (tai sydän) on kai sitten aika monessa osassa. Olen jättänyt palasia kaikkiin kaupunkeihin, jotka pitää sisällään mulle tärkeitä ihmisiä. Kuten olen kertonut, reissaan tällä hetkellä aika ahkerasti kahden kaupungin väliä. Helsinki on mun synnyinkaupunki ja jokin siinä vetää mua puoleensa. Aina kun menen sinne tulen kotiin. Se on ihana tunne. Ja vielä ihanamman Helsingistä tekee se, että mun rakkaat ystävät ovat siellä.

They say your home is where your heart is. I guess my home (or my heart) is divided in pieces then. I've left pieces in every city that holds the people i love. Helsinki is the city i was born in and something in there has always strongly attracted me. Every time i'm in Helsinki i'm at home. It's a lovely feeling. And the thing that makes Helsinki even better is that my best friends are there.


Jacket - Zara
Beanie & scarf - Carlings
Top - Gina Tricot
Skirt & knee high socks - H&M
Shoes - Dinsko

perjantai 25. lokakuuta 2013

COUNTING DAYS

Jos jonkin luonteenpiirteen olen itsestäni huomannut, niin ainakin sen, että mä olen maailman kärsimättömin ihminen. 
En malta odottaa yhtään mitään ja suunnittelen asioita jo puoli vuotta aikaisemmin pieniä yksityiskohtia myöten. Tietenkään kaikki suunnitelmat eivät toteudu, mutta aina on ihana haaveilla. Ja varsinkin näinä pimenevinä ja sateisina aamuina mua kummasti lämmittää se ajatus, että joka aamu olen yhden päivän lähempänä uutta seikkailua!

One thing i have noticed about myself is that i'm terribly impatient person. I just can't wait when i know something good is about to happen soon. So i tend to do very detailed plans even half a year before. Of course the plans never work out and they're not even meant to, but i love dreaming about all of it. Especially this time of the year when the mornings in Finland are starting to get very dark and rainy, it always warms my mind to know that every day i'm getting closer to the new adventure!




torstai 3. lokakuuta 2013

YLÖS JA ULOS



Tämän kuvan hämmästeltävin asia ei ole se, etten osaa sitoa kengännauhojani.
Tässä kuvassa ihmeellistä on se, että osasin tosiaan vetää lenkkitossut jalkaani ja lähteä ulos. 
Se olikin ehkä neljäs kerta tänä vuonna. 
Liikun suhteellisen paljon, sillä tanssiharjoituksia on kuutena päivänä viikossa, mutta en voi sanoa, että ulkoilisin kovinkaan usein tai juoksisin juuri koskaan. Tänään mulla oli hyvä fiilis ja ulkona oli kaunis ilma, joten sain hullun ajatuksen tehdä jotain mitä en ikinä tee, laitoin siis kuulokkeet korviin ja lähdin lenkille.

Huijasin itseni ulos päättämällä, että menen kävelylle ja kävelen vain sen aikaa kuin huvittaa, vaikka vaan korttelin ympäri. Se huijaus toimii aina. Kävelin ensin pitkän lenkin, sitten hölkkäsin ja lopulta juoksin. Kun tulin kotiovelle, käännyin ympäri ja juoksin vielä sen korttelinkin ympäri. Jälkeenpäin oloni oli ihana. En olisi ikinä uskonut, että oikeasti saan itseni ylös, ulos ja lenkille. 

Mun hyvät ideani eivät aina ole kuitenkaan ihan niin hyviä kuin luulen. Huomasin, että ehkä ei ole fiksua lähteä juoksemaan lenkkiä kun on hieman vilustunut olo, jalat kipeänä ja illalla tiedossa kolmen tunnin tanssiharjoitukset. 
Saankin syyttää itseäni siitä, että makoilen nyt sohvalla väsyneenä ja kuumeisena ja jouduin jättämään harjoitukset väliin. 

Ehkä aina ei voi voittaa, mutta ainakin voin sairastaa hyvillä mielin. Huomasin juostessani, että hymyilin itsekseni ja 
oloni oli kevyt. Enkä antanut periksi ja yllätyin itsekin siitä, kuinka hyvin jaksoin. 

Mitä tästä opin? Ei todellakaan ole täysjärkistä lenkkeillä puolikuntoisena ja siksi aionkin lepäillä nyt rauhassa loppuillan, mutta reipas ulkoilu on silti tyhmistä ideoista paras. 


Tämän päivän hilpeää lenkkimusiikkia:

maanantai 30. syyskuuta 2013

ANALYYSI MEDIATEKSTISTÄ

Vietin rauhallisen ja melko tylsän viikonlopun ihan siinä ajatuksessa, että aion olla ahkera opiskelija ja kirjoittaa analyysin mediatekstistä. Toisin kävi. Eilen istuin facebookissa puoli päivää, juttelin ystävilleni Skypessä ja pistin musiikit täysille, valot himmeälle, tanssin ja otin muutaman kuvankin ja yksi niistä päätyi uudeksi banneriksi.
Tässä tulos:


Oikeasti olen ollut melko ahkera opiskelija tämän syksyn ajan ja sietäisi ollakin sillä suunnitelmissani olisi valmistua vuoden vaihteessa. Muutaman viikon kirjoitin hulluna esseitä ja luin kokeisiin, pidin huoneeni siistinä ja tiskikoneen pyörimässä. 
Nyt kuitenkin haaveileva taivaanrannanmaalari on astunut takaisin taloon ja huoneeni lattialla on tuttu vaatevuori täynnä 
"ei mitään kivaa", tiskit lojuvat pitkin keittiön pöytiä ja kirjoittelen blogiani kun tarkoitus oli pyhittää tämä aamu analyysille mediatekstistä. 
Katsotaan kuinka käy.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

THE OBVIOUS THINGS YOU KEEP FORGETTING

I just love quotes. This is for you, but it's also for me.

There are moments when you have all the confidence in the world and you believe you can achieve anything. 
You live in the moment and dream big. There is so much happiness and love inside you that it tickles in your chest. 
It makes you feel like the luckiest person alive, like a superman with umbelievable power.


Happiness is all in your head. Only you decide which things you let affect your level of happiness. We are so easily affected by actions of the other people, even all the time it was your own choise what takes you down or brings you up. 
Too often we compare each others and let people make us feel worthless.There's so much going on in this little head.
You're worth so much. Your mind can create unique things and feel amazing feelings. 
Don't let others to make the decisions of your happiness.
You're stronger than you know, you can get up even when you can't.

"Never allow someone to be your priority while allowing yourself to be their option"


Being sad might be just being realistic. It's letting go of the things you realize are improssible to reach. 
Sometimes you get so far away with your dreams but so little things can drop you down. 
Everything we have is temporary. It hurts so much when the good things come to an end.
It's good to allow yourself to cry and be hurt, because crying renews you.
It's ok to miss what you had, but going forward isn't forgetting.
The pain is temporary too. 
In order to create something new, you must let go of something you knew.
And when you've tried everything, try smiling.

"At the end of the day you can either focus on whats tearing you apart or whats holding you together"


"Life isn't about waiting the storm to pass, it's about learning to dance in the rain"

Achieving things requires some effort. Believing is a strong power but getting what you want in life needs actions that speak louder than your pretty little words. 
In order to get what you want, you need to break through all the grey stones on your way. 

And if it doesn't work out, be happy because you tried. 
 Things we regret the most are the things we left undone or unsaid. 
"Sometimes not getting what you want is a brilliant stroke of luck"
It's just all about accepting it, getting up and trying again.

"You never lose by loving, you always lose by holding back"


I know how scary it can be to be on unstable ground, but it's also a great way to have all the possibilities in your hands. 
Don't be aftaid of possibilities.
Be happy, be yourself, be free.

Wasn't it beautiful when you believed in everything? 
Remember how you felt on those moments when you believed you can be the superhero of your life. 

It's not too late to achieve things you desire, to be brave and love unconditionally, 
to learn how to live in the moment. 
"Take every chance, drop every fear. The future is ours to define."



I love you every step of the way   xx

torstai 29. elokuuta 2013

ELOKUU

Elokuu on ollut raskas kuukausi. Kun palasin reissuiltani, pudotus todellisuuteen oli mulle ikävä yllätys ja 
jotenkin en vaan jaksanut arkea ollenkaan. Onneksi kuu on nyt lopuillaan ja pääsen viettämään tämän viimeisen viikonlopun hyvien ystävieni kanssa! Olen palannut nyt kotiin Helsingistä ja mun kesä meni taas kerran niin nopeasti, että jotenkin tuntuu, etten koskaan asettunut mihinkään - vaikka olin siinä menossa täysillä mukana. Ravasin koko kesän kolmen paikan välillä, koska mä vaan halusin olla kaikkialla. Yhtäkään muistoa en kuitenkaan kadu. En edes niitä vaikeita hetkiä, 
koska tämä kesä opetti mulle paljon.

Mulla on palava halu lähteä kotikaupungistani, mutta viimeisten opintojen kanssa vielä taistellaan. 
En edelleenkään yhtään tiedä mihin suuntaan olen seuraavaksi menossa ja hetken olin ahdistunutkin siitä. 
Tajusin kuitenkin, että kyllä se munkin suunta löytyy enkä ole sulkenut vielä mitään ovia. 
Mä olen aina ollut vahva persoona hyvin vahvoilla tunteilla. 
Kesä opetti mulle, että on vahvuutta olla itsenäinen, mutta on myös vahvuutta myöntää ettei pysty kaikkeen yksin.
On rohkeaa lähteä seikkailuun, mutta on myös rohkeaa jäädä ja kohdata vaikeat asiat.




My lovely friend Maianna

August has been a hard month for me. When i got back from my journeys the reality and the everyday life at home felt so distant. Luckily this long month is finally getting to an end and i get to spend this last weekend with my best friends!
I've moved back home from Helsinki and the summer went as fast as always 
and i was living more in the moment than i ever did before.
I was travelling a lot back and forth between different cities because i wanted to be everywhere at once. 
Even i didn't get to settle anywhere, there's not a thing i would regret about this summer. 
Not even the hardest moments because they taught me the most.

I desire to leave my hometown, but i'm still stuck with the rest of my studies back here.
I have no direction from this point forward but i'm sure that direction is soon to be found. I've always been a strong person with strong feelings and this summer taught me that it's strenght to be independent but also to admit your weaknesses. 
It's brave to go for an adventure, but it's also brave to stay and face the hard things you were running away from.

Leather jacket - JC
Shirt - Cubus
Jeans - Gina Tricot
Heels - Nelly
Bag - LV

perjantai 12. heinäkuuta 2013

WHERE WAS I

En ollut suunnitellut mun kesaan mitaan erikoisia kaanteita, muutto Helsinkiin on oli mulle ihan riittava maisemanvaihdos ja tarkoitus oli tehda toita niin paljon kuin vaan pystyn, jotta voin taas rahoittaa seuraavat reissut joita sattuisi eteen.
Toisin kuitenkin kavi. Yritan nyt antaa jonkinlaisen syyn sille miksi en ole kaynyt lahellakaan tietokonetta tai blogiani kuukauteen ja miksi mun kirjoituksessa ei ole a ja o pisteita, koittakaa kestaa :D Ensimmaisten tyoviikkojeni aikana Helsingissa tutustuin uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin ja etenkin yksi ihminen osottautui hyvin kiinnostavaksi. 
Tapahtui niin, etta sain 9 paivan mittaisen loman juhannusviikolle ja hetken mielijohteesta varasin lentoliput Lontooseen ja lahdin tapaamaan tata ihmista. Mulla oli uskomattoman hauskaa ja nautin taysilla juhlista ja juttelusta ja yhteisesta ajasta. En etsinyt tarkoituksella mitaan muuta kuin itseani ja uusia kokemuksia ja upeita muistoja. Sain enemman kuin odotin ja enemman kuin uskalsin toivoa. Tapani mukaan en aio jakaa tarkkoja yksityiskohtia, ainakaan viela nain tuoreessa vaiheessa, mutta voin paljastaa sen, etta nyt kaksi viikkoa reissun jalkeen, ma olen taalla taas. Otin vapaata toista ja vietan seuraavat pari viikkoa Englannissa, siksi a ja o pisteet puuttuvat :) Ihmettelen itsekin, etta miten tassa nain kavi, mutta olen tarkeita talla hetkella on se, etta tunnen itseni onnelliseksi. En tieda mita tapahtuu kahden viikon tai kuukauden paasta, enka tieda missa olen silloin, mutta haluan olla yhta impulsiivinen kuin nytkin ja seurata omia tunteitani jotta voisin olla onnellinen. Vaikka se veisi mut maailman aariin, en aio olla huolissani tulevaisuudesta nyt, silla mulla on kaikki tassa ja nyt :) 






All i planned for this summer was moving to Helsinki and working hard to get more money for travelling.But yet again i realized the plans never work out the way they're supposed to.
Just when i was doing great by myself, someone entered my life to put everything into a new order. The travel i was saving for came much earlier than i expected because I made an impulsive decision to fly to England. I spent two weeks there enjoying every single sight, conversation, night out, a long day in bed and each memory i made that time i had there. 
I came assuming nothing and got so much more that i expected or hoped for. 
Two weeks after i got home i'm back in England again for another two weeks :)
It makes me wonder how did all this happen to me, but all i know is that i'm happy by living impulsively day by day even i don't know whats going to be after this. There's no need to worry about the future once i've got everything i need here and right now.

torstai 13. kesäkuuta 2013

SATAMA

Olen ollut ehkä turhan kiireinen tai laiska postailemaan Helsingissä, kun kaikki asukuvat on otettu kotikaupungissani. 
Mulla ei kyllä ole Helsingissä myöskään kuvaajaa yhtä usein käytössä kuin kotona, joten ehkä sekin selittää hiljaiseloa. 
Tällä hetkellä mun elämääni kuuluu reipasta työntekoa ja yksinelon opettelua. Ihmeellisiin ongelmiin sitä ihminen onnistuu itsensä saamaan. Eilen illalla, kun yritin tehdä tätä postausta, mun puhelimeni sekosi eikä suostunut enää toimimaan ollenkaan. Näin ollen mulla ei myöskään ollut nettiä, sillä jaan puhelimeni netin koneelle. Tajusin, että tässä kämpässä ei ole ainuttakaan toimivaa herätyskelloa ja mun pitäisi nousta viideltä aamulla töihin. Soitin muutaman paniikkipuhelun lankapuhelimella isälleni ja loppupeleissä laatikosta löytyi vanha kivikautinen Nokia, jolla sain itseni aamulla hereille. 
Tänään sitten marssin Applen liikkeeseen ja sain puhelimeni herätettyä henkiin vaikka muutamia appseja olikin kadonnut.. 
Jälkiviisaana voin sanoa, että kannattaa varmuuskopioda sitä puhelinta aina välillä :)




Shirt - Mohito
Shorts - Gina Tricot
Shoes - Nelly.com
Purse - Cubus

tiistai 28. toukokuuta 2013

MY FRIENDS GRADUATION


Viime perjantaina yksi parhaimmista ystävistäni, Maianna, valmistui liikunnanohjaajan ammattiin! 
Olen hyvin onnellinen hänen puolestaan ja ylpeä siitä, että meidän joukossa on nyt yksi ammattiin valmistunut, 
kun meillä muilla on vielä opintoja jonkin verran jäljellä.
Käytimme torstai-illan ja koko perjantai-aamun leipomiseen ja perjantaina vietimme juhlia ystäväni kotona hyvässä seurassa. Oli ihanaa kun kaikki olivat niin kesäisesti pukeutuneita. Koska tunnemme ystävämme jo monen vuoden takaa, tiesimme että hänelle musiikki on kaikki kaikessa ja siksi annoimme Mariannalle lahjaksi kolmen päivän lipun Summer Sound -festareille :) Lahja osui nappiin ja pitäisi lähteä kohta itsekin ostamaan oma lippu, jotta pääsemme yhdessä fiilistelemään huippuesiintyjien musiikkia!





Top - Gina Tricot
Skirt - Bikbok
Shoes - Bershka

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

FISRT WEEK IN HELSINKI

Viikko uudessa kodissa ja uudessa työssä on vierähtänyt nopeasti. Mä olen ollut aivan poikki pelkästään tästä informaatiotulvasta ja uusista asioista. Joka ilta olen kaatunut sänkyyn enkä ole jaksanut paljon mitään muuta tehdäkään. Tykkään työstäni ja asuntokin on ihan ok vaikka aluksi pelkäsin, etten viihdy siellä yhtään. Viihdyn oikeastaan Helsingissä tosi hyvin. 

Mitään katastrofeja ei vielä ole tapahtunut, mutta kyllä mä hieman tunsin itseni avuttomaksi töissä, kun en osannut vielä tehdä mitään. Tai silloin, kun pitkän päivän päätteeksi menin etsimään bussia, jolla pääsisin kotiin ja harhailin rautatientorin bussilaitureilla kuin orpo lapsi etsien oikean numeroista bussia. 
Ei löytynyt oikeaa, sillä mun bussini lähti Elielinaukiolta. Sen hoksatessani kiirehdin aseman läpi ja huomasin, että pääsen vielä viimeisellä junallakin kotiin. Onneksi kuitenkin pääsin perille, vaikka joka ilta olen meinannut istua junassa oman asemani ohi.

En ole laittanut vielä ruokaa itselleni ollenkaan, vaikka kaapista löytyy kaikki siihen tarvittava. Saan lounasta töissä, joten tähän asti mä olen selvinnyt kotona leivällä ja valmiskeitolla. Kyllä mä osaan tehdä ruokaa ja mielestäni ihan hyvääkin sellaista, mutta tähän mennessä olen ollut vielä liian väsynyt ryhtyäkseni ruuanlaittoon :)

Tänään olis tarkoitus lähteä lintsille, jos sää pysyy nättinä vielä muutaman tunnin!




Blazer - Zara
Top - Bikbok
Bag - Michael Kors
Jeans - Bikbok
Shoes - Novo

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

SAINT PETERSBURG

Kävin pari viikkoa sitten äitini kanssa Pietarissa viikonlopun kulttuurireissulla. Pääsimme katsomaan Faust-oopperaa Mariinsky-teatterissa sekä La Sylphide-balettia Mihalovksyssa. Olemme käyneet samanlaisella reissulla viime keväänä ja tälläkin kertaa matka oli upea kokemus. Tykkäsin Sylphidestä todella paljon, tanssijat liikkuivat niin kevyesti ja vaivattomasti, että olisivat oikesti varmaan nousseet lentoon, jos joku olisi vähän puhaltanut vauhtia. 

Kävimme myös ihastelemassa Eremitaasin palatsia ja söimme upean brunssin Grand Europe hotellissa, jossa kuusi pöytää notkui ruuasta, viini- ja shampanjalasit täyttyivät itsekseen ja taustalla jazzbändi soitti livemusiikkia. Me puhelinriippuvaiset otimme kuvia kaikista mahdollisista ruuista ja äitini jopa videokuvasi suklaaputousta, taustalla soi "i'm in heaven".

Matka oli valmiiksi järjestetty balettiyhdistyksen reissu ja siksi hyvin ohjelmantäyteinen, mutta kerkesimme silti karata Galleria-kauppakeskukseen tunnin tehoshoppauskierrokselle, jossa kierrettiin tärkiemmät: Stradivarius Bershka, Pull&Bear ja River Island. Mukaan tarttui kaikkea kivaa, vaikka mä olisin voinut viettää pidemmänkin aikaa sillä kierroksella! 

Yövyimme aivan keskustassa Nevski prospektilla eli Pietarin pääkadulla, jossa suuret kauppakeskukset ja hienoimmat liikkeet olivat lähellä. Pietarissa metroyhteydet ovat hyvät, mutta ihmisiä kuin muurahaisia keossa, kaduilla on tungosta iltaisinkin ja metro tulvii ihmisiä aivan eri tavalla kuin monissa suurkaupungeissa. Nähtävyyksiä riitti kyllä ihmeteltäväksi. Tuntui, että joka kadun kulmassa oli jokin jättimäinen palatsi, kirkko tai muistomerkki ja oppaallamme oli jokaisesta pitkä tarina kerrottavana. Venäläissyntyinen oppaaamme olikin selvästi keskittynyt Venäjän historian mielenkiintoisimpiin seikkoihin, sillä hän kuvaili yksityiskohtaisesti jokaisen Venäjän entisen hallitsijan intohimoisia rakkaussuhteita. Olisipa meidänkin historiantunneilla kerrottu Katariina Suuren monista komeista rakastajista ja aviottomista lapsista "salatut elämät" -tyyliin, olisin varmasti keskittynyt opetukseen paremmin. 

Mariinsky

La Sylphide- baletti

Eremitaasi




I went to visit Saint Petersburg with my mum couple weeks ago. We saw Faust opera in Mariinsky theatre and La Sylphide ballet in Mihailovsky theatre.